Siis mikä tekemisen puute?

Just kun eilen pääsin sanomasta, etten tiedä mitä seuraavaksi tekisin, niin työkaveri otti tänään puheeksi huiviprojektin, josta on ollut jo jonkin aikaa puhetta. Kyseessä siis ihan perinteinen verkko-kolmiohuivi, Teddy-langasta. Kaveri osti lankaa ja mun piti tänään päästä aloittamaan työtä, mutta kun pääsin kotiin, huomasin, että hän olikin unohtanut antaa langat minulle ja oli jo ehtinyt lähteä uudenvuoden viettoon. Noh, ehkäpä mä jatkan tuon Fifin kanssa säätämistä :D

Hi-taas-ti mutta varmasti.

Otsikon mukaisesti siis etenee tuo Fifi. Kristel kirjoitti aiemmin kerrassaan oivallisesti noista ikuisuuksiksi venyvistä projekteista, mutta silti, vaikka kerrokset etenevät välillä tuskallisen hitaasti, uskon että tuosta huivista tulee kuitenkin huivi kohtalaisen pian :) Toinen lankakerä lähenee loppuaan ja huivin alakulma alkaa jo tavoitella vyötäröä. Ehkä saan tuosta kunnollisen kokoisen hartiahuivin sen kolmannen kerän (ja tomeran pingotuksen!) avulla. Seuraava murhe sitten onkin, että missä vaiheessa pitää lopettaa kuvion neulominen ja siirtyä niihin viimeisiin ainaoikein neulottuihin kerroksiin, että lankaa riittäisi vielä päättelyynkin. Ja millä ilveellä mä saan tuohon tarpeeksi löyhän päättelyreunan?

Noh, se tuosta. Kuvameemin tuloksia joudutte odottelemaan vielä hetkon, sillä odottelen vielä hiukan jotain kuvattavaa :) Antakaas siis tulla niitä ideoita!

Sain kiintoisan puhelun tänään. Ensi viikolla menen pällistelemään ja esittelemään itseni mahdollisille uusille työkavereille (okei, puhelun sisällöstä voisi päätellä jo sen, että tuo mahdollisesti- sana on turha, mutta en millään haluaisi hypettää ennenkuin on nimet paperissa!)

Mitään uutta neuletta en ole aloittanut. En ole nimittäin keksinyt mitä tekisin :D Lankaa on enempi kuin laki sallii mutta silti on jonkinlainen ideoitten puutos. Enempikin kaipaisin ideoita ja näkemyksiä niille pienille jutuille, jotka tekevät viimeisen silauksen kodille. Miehen on pitänyt jo monena päivänä käydä ostamassa näille seinille soveliaita kiinnitystouhuja, mutta saapa nähdä saadaanko me tämän vuoden puolella ollenkaan tauluja seinille ;)

Kaupasta löytyi tänään ihania pinkkejä lasipulloja alakerran pikkuvessaan. Nekin pääsevät paikalleen heti, kun saadaan hyllyt seinälle - joka ei siis onnistu ilman niitä gyprocille sopivia kiinnikkeitä. Jestas mikä oravanpyörä. Ehkäpä otan miestä korvasta kiinni lauantaina ja raahaan sen kävelylenkille tuohon puolen kilsan päässä olevaan K-rautaan. Josko sitten olisi sen jälkeen jotain muutakin katseltavaa kuin valkoiset seinät. Tosin eihän niissäkään mitään vikaa ole. (joo, mun ironia on taas jossain teillä tietymättömillä ;))

Minäkin haluan meemeillä!

Muutamassa blogissa olen jo tähän törmännyt ja ihania kuvia katsellut, joten lienee minunkin aika tarttua tuohon kameraan ja jäädä odottelemaan.

Kerro siis kolme asiaa, joista haluaisit nähdä kuvan täällä blogissani.

Räpsin näitä sitten parhaani mukaan :)

Joulupuuhasteluja.

Joulupäivää elellään ja tämänvuotinen joulu on ollut kaikkea muuta, mitä edelliset. Ensimmäistä kertaa olemme viettäneet koko joulun meillä, lähisukulaiset tulivat aattona meille syömään ja viettämään aikaa. Äiti onkin ollut täällä jo pari päivää, ja lähtee huomenna kotiin.

Olen näemmä ollut tänä vuonna kiltti, sain vallan toivomiani ja hyödyllisiä lahjoja. Mies kulta lahjoi minua Kalevala-Korun Onnen Sydän- riipuksella ja pussillisella Dropsin Alpacaa, äiti muisti pikkuisella Aaltomaljalla ja miehen äiti ja mamma olivat laittaneet kirjekuoren, jossa oli yhdessä hieman onnitteluja uuteen kotiin sekä joululahja. Saadaan ainakin puuttuvia saunatarvikkeita sekä olohuoneeseen uusi lattialle sijoitettava valaisin sillä. Miehen isä toi meille kummallekin ulkoilupuvut - ihan samanlaiset - nyt voidaan olla niitä pitkään yhdessä olleita pareja ketkä käy lenkillä samanlaisissa ulkoiluvaatteissa :D

Työpaikalta tuli Iittalan HotCool-laseja, pipo, terävä mustikkaglögi, cd, dvd ja kynttilä. Erinäisiä nameja tuli suunnasta jos toisestakin, samoin kynttilöitä. Yksi joulukukkakin saatiin, iso punainen joulutähti.

Aattoilta kului mukavasti ensin ruokapöydän ääressä, oltiin suunniteltu vähän modernisoitu ruokalista ja mies pääsi pistämään parastaan. Oli mukavaa päästä itse siitä iankaikkisesta ruokastressistä ja käydä melkein kokonaan valmiiseen pöytään. Sanoin miehelle tänään, että jos ruuan taso pysyy tällaisena, hän saa kyllä pitää keittiön hallussaan ihan vapaasti, en laita hanttiin :D

Meiltä lähteneistä lahjuksista ei ole vielä koneella kuvia, väsään kuvapostauksen sitten myöhemmin. Nyt menen tuonne alakertaa seurustelemaan miehen ja äidin kanssa.

Hyvää joulunaikaa kaikille!

Edittiä tapaninpäivänä:
Ei aina voi näemmä muistaa kaikkea kerralla, unohdin vallan väsyneenä mainita vielä pari ihanaa lahjaa: kummitytöltä ja hänen perheeltään sain vaaleanpunaisen PipiTyynyn (pieni kauratyyny), ihanan violetin huopuvasta langasta neulotun öllimölliäisen sekä pisteenä iin päälle ihanan mustan kokoessun, jossa oli masun kohdalla tasku ja taskun kohdalle painettu valkoisella kummitytön kädenjälki <3 Parhautta.

Ristiinpisteltyä Joulua.

Tänä vuonna meiltä lähti tämän näköisiä joulukortteja.


Pohjana ihan perinteinen valkoinen taitettava korttipohja, sydän tehty ristipistoilla DMC:n tumman kullan värisellä metallikirjontalangalla, 2 säiettä kaksinkertaisena. Lisätään muutama ääriviivatarra ja vaniljanvalkoinen kirjekuori - ja tadaa, se on siinä.

Sen suurempia tänne ei tällä erää kuulu, sain taas flunssan jostain ja se on hieman vienyt voimia. Töiden ohella olen värkännyt kiiruulla joululahjoja, ne alkavat olla onneksi jo jotakuinkin kuosissa. Jouluaattoon on enää viikko <3

Katu-uskottavaa pikkujoulua!

Unohdin tuossa työpaikan pikkujoulujen yhteydessä blogata tämän:


Minikokoinen Viina-Jussi, mukaeltu Ullan ohjeesta.

Mies innostui kun heitin kuvaushaasteen tästä, tässä pääsi sisältökin samaan kuvaan :)

Tarkoitus oli siis, että jokainen vie pienen lahjan, jotka sitten jaetaan kaikille. Mun nyssäkkäni meni osastopäällikölle, joka ihastuneena esitteli tuota ympäriinsä - ja tuo sai ainakin paljon rispektiä! Hieman olin taas tyytyväinen itseeni :)

Lankana Novitan Wool, 42 silmukkaa neuleosassa, mustat ruudut 5 silmukkaa leveät ja 6 kpl 7 silmukan levyisiä ruutumallikertoja. Puikot 3mm Addin bambut, jotka sain SNY:ni ekassa paketissa.

Mulla hieman on maailman paras Salainen Neuleystävä!

... joka tosin ei enää olen ihan niin salainen :)

Aamusella postilaatikossa odotti Postin pakettikortti, ja töiden jälkeen kipitin sitten keskellä vaakasuoran vesisateen hakemaan tuota lootaa Postista. Lupaavan painavasta Postin laatikosta paljastuivat ihan ekana nämä:


Neljä pienempää pakettia. Hui ja jänskää. Pakettien avaaminen on ihan parhautta :) Ja varsinkin tällaisten pakettien:


(suokaa anteeksi puhkipalanut kuva, tuo pikkupokkarin salama ei ole mitenkään paras sisällä pimeässä otetuissa lähikuvissa ja noita järkkärin langattomia salamoita mä en osaa käyttää vielä)

Mutta siis: ensimmäisena avasin toiseksi pikkuisimman paketin, josta paljastui perheellinen sympaattisimpia puikkonalleja sekä äärimmäisen hieno lohikäärmekuvioinen säämiskä. Tuota en ainakaan raaski käyttää yhtään mihinkään :)

Seuraavasta paketista paljastui neljä ihanaa, punaista silmukkamerkkiä. Ja juuri kun viime viikolla pääsin kaipaamasta tällaisia! Ajoitus oli mainio :)

Kolmannesta paketista kuoriutui ristipistoja! Mahtavaa, aiheet ovat loistavia ja laskettaviksi töiksi tarpeeksi helppoja minulle.

Litteän paketin jätin viimeiseksi, ja kun lopuksi avasin sen, niin itku meinasi päästä. Kirja, jota olen joka ikisessä kirjakaupassa hipelöinyt ja selannut, mutten koskaan raaskinut ostaa - ja nyt se on mulla tässä, ihan ihkaomana! Mä en tiedä miten voisin kiittää, valinta oli aivan mahtava ja osui juuri kohdalleen!

Suurkiitokset sulle Nekkis, olet ollut mahtava SNY. Kaikki postittamasi paketit ovat olleet ihania, värit ja materiaalit juuri kohdallaan ja jokainen valinta ihan nappiin tehty. KIITOS. Kiitos. Mä olen ihan sanaton tästä kaikesta ihanuudesta :)

Helsinki, lyhyt oppimäärä.

Viikonloppuna oli siis miehen Firman Pikkujoulut, joiden parissa menikin sitten tehokkaasti pari päivää. Perjantai käsitti paljon hyvää ruokaa ja juomaa, mukavan letkeää musiikillista antia ja paljon hyvää huumoria. Olin viisas ja siirryin alkoholittomalle linjalle jo puoliltaöin, mikä oli ihan hyvä veto. Iso osa porukasta oli loppuillasta jo nimittäin niin ratkiriemukkaassa kunnossa, että mietin vain, millainen heidän kuntonsa oli aamusta. Minkäänlaista huonoa käytöstä/örvellystä en seurueessamme huomannut, eli yksi hyvä puoli lisää tuossa hiukan vanhemman porukan kanssa juhliessa. Kaikki käyttäytyivät hyvinkin korrektisti vaikka alkoa olikin nautittu.

Mutta siihen olennaiseen - eli lankaan :D


Menitasta löytyi tällä kertaa vain pienet ostokset. Valkoista Butterflyä huiviprojektiin, häiriintyneen väristä Hit- akryylilankaa erinäisiin pieniin riemastuttaviin projekteihin, ja ihanaa Rekordia pannulapuiksi. Yhdestä tuollaisesta kerästä virkkaa hyvinkin kaksi pannulappua, tällaiset:


Nämä on tehty jo aikaa sitten ja päätyneet jo uudelle omistajalleenkin, sinisestä ja vihreästä pitävälle kaverilleni tuparilahjaksi.

Hakaniemen halli oli toinen paikka, jossa käytiin. Mikä ihana sympaattinen sokkelo, jossa olisi taatusti saanut kulutettua useammankin tunnin. Vihreä Vyyhti oli ihana paikka ja myyjärouvat todella mukavia. Tuolta tarttui mukaan tällaisia ihanuuksia:


Palvelu tuolla oli kerrassaan loistavaa ja uskonpa, että heidän kanssaan tulee asioitua toistekin.
Lisäksi poikkesin Sinellissä, jossa olin ensiksi ihan pyörällä päästäni koska olivat muuttaneet myymälän järjestystä, mutta löysinpä hyvinkin etsimäni ääriviivatarrat sekä pari liimakynää ihan heräteostona.

Ikea oli päivän toiseksi viimeinen etappi. Sieltä löytyikin sitten kaikkea tuiki tarpeellista (ja ihan vähän jotain tarpeetontakin) tänne uusiin nurkkiin, muunmuassa työhuoneen parvekkeen oveen puinen sälekaihdin. Äärimmäisen arvostettavaa, että löytyy pilkulleen työpöytien värinen kaihdin, joka sopii mainiosti tuon turkoosin ikkunaverhon kanssa. Mieskin on entistä enemmän sitä mieltä, että tuo turkoosi oli verhoväriksi hyvä valinta.

Viimeisenä etappina toimi Kasvihuoneilmiö, josta löytyi kahvikupposen ohella vähän näperrettävää pukinkonttiinkin. Niistä sitten myöhemmin ;)

Kaiken kaikkiaan reissu oli hyvin onnistunut ja jäin oikein hyvälle mielelle. Oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja päästä nauttimaan sellaisen ravintolan ruuasta, jonne tuskin koskaan itse tulisi muutoin mentyä.

Lisää hässäköitä.

Tulihan niitä juttuja sitten mieleen.

Aiemmin juttelin verhojen ompelusta. Sain turkoosin kankaan muodostettua verhoksi (menin anoppilaan ompelemaan) ja mieskin myönsi, että se on ihan kivan näköinen ikkunassa, mutta vaatii ehdottomasti kaksi lisäverhoa samasta kankaasta kavereikseen. Noh, onneksi tuota kangasta löytyi töistä vielä ja nyt mulla on sitten sivuverhotkin odottamassa ompelua.

Lisää SNY-asiaa, paljastin itseni männäviikolla omalle ystävälleni, joka oli Maud tuolta pääkaupunkiseudulta. Mukavaa oli olla hänen salainen ystävänsä, oli kivaa päästä valikoimaan lahjoja ihmiselle, joka neuloo ihan erilaisia juttuja kuin mitä itse olen neulonut. Tulipahan ainakin avattua silmänsä ihan uusillekin jutuille :)

Tänään mennään miehen kanssa Helsinkiin, on hänen firmansa (pikku)joulujuhlat. Samalla reissulla pääsee Ikeaan, Menitaan ja Sinelliin (noihin nyt ainakin), toivottavasti olisi aikaa käydä muuallakin. Mahdollisista löydöistä palaan asiaan sitten palattuamme ;)

Hässäkkää ja hutijuttuja.

Tulipa tänään todistettua että jotain hyötyä siitä, että uskaltaa avata suunsa ja sanoa tekevänsä jotain.

Olin kaupassa etsimässä vaatetta miehen työpaikan joulujuhliin, ja mustaa mekkoa sovittelin. Kaipasin siihen vyötärölle jotain juttua, ja myyjä sitten aikansa kuluksi mua autteli. Löytyi mukavan näköinen metallilenkkivyö, mutta se oli auttamatta liian lyhyt. Myyjä kaivoi esille toisen moisen, josta oli solkiosa mennyt kuljetuksessa rikki, ja harmitteli, että kun tuota ei voi mitenkään käyttää, ja oli jo kantamassa tuota rikkinäistä pois. Hihkaisin sitten että "ans ku mä kattoon" ja myyjä toi vyön mulle takaisin ja meni palvelemaan toista asiakasta. Hetkisen tuota vyötä kääntelin ja kiinnityslenkkejä tutkin ja sain sitten hyvinkin siististi jatkettua tuota alkuperäistä vyötä sillä rikkonaisella.

Myyjä tuli takaisin ja hämmästyi, kun totesin että "anna askartelijalle jotain rikkinäistä niin se taatusti hyötykäyttää sen" ja esittelin pidennettyä vyötä.
Mekko päätyi kassalle, samoin vyö, ja maksaessa kysyinkin myyjältä että paljonko sen vyön hinnaksi tuli. Hämmästyin kovasti, kun myyjä sanoi, ettei hän veloittanut siitä mitään, kun ihan itse olin sen itselleni tuunannut. Siis wau. Kiitin kyllä myyjää moneen kertaan ja en vieläkään oikein usko tätä asiaa todeksi :)

Mitäs sitten muuta. Neuloin joululahjaa appiukolle, mutta arvoin mitoituksen ihan katolleen, harmittelin hetken ja tulin siihen tulokseen, että tuo meneekin eräälle toiselle. Toisen epäonni taitaa olla toisen onni.

Odottelen tässä vieläkin omaa SNY:täni paljastuvaksi. Sain viime viikolla tekstarin eräältä tutultani, että hän tuntee SNY:ni ja voisi kuriiroida mulle viimeisen paketin männä viikonloppuna, mutta sitten sinne pamahti vatsatauti joten paketti tuleekin postilla. Odottelen innolla :)

Nyt alkaa iskeä väsy, joten menenpä huuhtomaan hiusväriä pois päästäni ja sitten unten maille. Taatusti unohdin mainita jotain merkittävää, mutta ehtiihän noita sitten lisäillä.

Paketteja, osa1.

Nyt kun Maartsin matkassa on esitelty IhanItsen huivivaihdon tulokset, niin minäkin uskallan omani tekeleeni teille paljastaa. Tuoreena huippumallina toimii Allu Ankka:


Rahdun vajaa 200g lankaa tuohon meni, niinkuin ohjeistuksessa sanottiin. Neule ihan perus 2o 2n, puikkokoko 6. Silmukoita oli 40.

Lisää kuvia saatte heti, kun tuo mies saa purettua niitä kamerasta (mulla ei vieläkään ole koneessa muistikortinlukijaa, pitänee kirjoittaa aiheesta joulupukille).

Ompelukoneen ja Hattulaisen tahtojen taisto.

Kirjoittelin jokin aika sitten ompelukoneen takkuamisesta ja ohjeidenne mukaisesti vaihdoin neulan. Noh, vanha neula olikin hyvin kiero, mutta edelleenkään tuo ei suostu ompelemaan. Olen kokeillut erilaisilla langankireyden säädöillä, eri piston pituuksilla, eri materiaaleilla, melkein kaikella mitä mieleeni tulee, ja silti. Kone tekee siis kankaan alle sylttyä langasta, kahden piston jälkeen langat ovat kankaan alapuolella sellaisella syttyrällä, että ilman saksia niistä ei selviä. Mikäköhän kumma tuossa nyt on?

Mulla on tuossa kerrassaan herkullinen verhokangas odottamassa, mutta paha sille on nyt tehdä yhtään mitään, kun tuo kone on tuommoinen.

Jotain positiivistakin sentään. Työhuoneemme pohjaratkaisusta johtuen jouduille hajauttamaan pöytämme. Aiemmin meillä oli siis Ikean Galant- sarjasta kasattu yli 3 metriä pitkä yhteinen työpöytä, mutta tämä nykyinen pohjaratkaisu tosiaan pakotti meidät eriyttämään pöydät kummallekin omiksi kokonaisuuksiksi. Ja se tässä onkin se positiivinen juttu.
Sain hilattua omaa pöytääni muutaman sentin matalammalle (kiitos säädettävien jalkojen!) ja nyt pystyn käyttämään ompelukonetta tässä. Enää ei tarvitse raahautua keittiöön tai olohuoneeseen pystyäkseen omepelemaan, ja saan pidettyä kaikki ompelutarvikkeetkin täällä yläkerrassa. Kerrassaan loistokasta. Nyt siis vielä kun kapine suostuisi toimimaan. Noh, suurimpaan tekemisen vimmaan voi aina nykertää Fifiä, eilenkin se edistyi taas yhdellä kokonaisella ruuturivillä. Kyllä siitä vielä huivi tulee :)