Hässäkkää ja hutijuttuja.

Tulipa tänään todistettua että jotain hyötyä siitä, että uskaltaa avata suunsa ja sanoa tekevänsä jotain.

Olin kaupassa etsimässä vaatetta miehen työpaikan joulujuhliin, ja mustaa mekkoa sovittelin. Kaipasin siihen vyötärölle jotain juttua, ja myyjä sitten aikansa kuluksi mua autteli. Löytyi mukavan näköinen metallilenkkivyö, mutta se oli auttamatta liian lyhyt. Myyjä kaivoi esille toisen moisen, josta oli solkiosa mennyt kuljetuksessa rikki, ja harmitteli, että kun tuota ei voi mitenkään käyttää, ja oli jo kantamassa tuota rikkinäistä pois. Hihkaisin sitten että "ans ku mä kattoon" ja myyjä toi vyön mulle takaisin ja meni palvelemaan toista asiakasta. Hetkisen tuota vyötä kääntelin ja kiinnityslenkkejä tutkin ja sain sitten hyvinkin siististi jatkettua tuota alkuperäistä vyötä sillä rikkonaisella.

Myyjä tuli takaisin ja hämmästyi, kun totesin että "anna askartelijalle jotain rikkinäistä niin se taatusti hyötykäyttää sen" ja esittelin pidennettyä vyötä.
Mekko päätyi kassalle, samoin vyö, ja maksaessa kysyinkin myyjältä että paljonko sen vyön hinnaksi tuli. Hämmästyin kovasti, kun myyjä sanoi, ettei hän veloittanut siitä mitään, kun ihan itse olin sen itselleni tuunannut. Siis wau. Kiitin kyllä myyjää moneen kertaan ja en vieläkään oikein usko tätä asiaa todeksi :)

Mitäs sitten muuta. Neuloin joululahjaa appiukolle, mutta arvoin mitoituksen ihan katolleen, harmittelin hetken ja tulin siihen tulokseen, että tuo meneekin eräälle toiselle. Toisen epäonni taitaa olla toisen onni.

Odottelen tässä vieläkin omaa SNY:täni paljastuvaksi. Sain viime viikolla tekstarin eräältä tutultani, että hän tuntee SNY:ni ja voisi kuriiroida mulle viimeisen paketin männä viikonloppuna, mutta sitten sinne pamahti vatsatauti joten paketti tuleekin postilla. Odottelen innolla :)

Nyt alkaa iskeä väsy, joten menenpä huuhtomaan hiusväriä pois päästäni ja sitten unten maille. Taatusti unohdin mainita jotain merkittävää, mutta ehtiihän noita sitten lisäillä.