Still alive. (ainakin toistaiseksi)

Elossa ollaan parin viikon hiljaiselosta huolimatta. Uusi työpaikka tuntuu jo ihan kotoisalta, tyyppien kanssa tullaan hyvin toimeen ja systeemit alkaa sujua jo melkein rutiinilla :)

Viime viikko oli varsin hektinen, koska erään korkeamman päättävän elimen (onpas muuten hyvä sanaleikki ja kuvaus miespuoliselle työkaverille) ollessa talvilomalla pistettiin muiden kanssa koko myymälätilan sisustus ihan uusiksi. Hienolta näyttää, muutama hikipisara ja ärräpää tuli vuodatettua, mutta useammat olivat ne spontaanit naurunrepeilyt ynnä vatsa kippurassa hihitykset, kun yhdessä siirreltiin hyllyjä, verhoiltiin pöytiä ja hajoiltiin (tai siis minä hajoilin) tyypillisiä miesmäisiä virityksiä.

Mistä huomaa miehekkään alan? Siitä, että saa positiivista palautetta muunmuassa pitkistä kynsistä (kätevät kun avaa kiinnitysteippejä laatikoista) ja siitä että availtuaan tarpeeksi laatikoita ja tilsittyään kyntensä, menee viilaamaan kynsiä takaisin muotoonsa Leathermanilla. Äärest naisellista - ja kätevää.

Ymmärtänette siis, miksi käsityörintamalla on ollut hiljaista. Olen parhaani mukaan muodostanut itselleni paikkaa tuolla mieslaumassa, ja jopa ehkä ja kenties tainnut jo ainakin osittain onnistua siinä. Parhainta.

Paremmin ihmisiin tutustuttuani, olen löytänyt tuoltakin omanlaisiaan käsityöihmisiä. Vai mitä sanotte, eikös pienoismallien rakentelu ole hyvinkin käsitöitä? Tuolla siis ainakin kaksi ihmistä rakentaa ihan vakavissa mielin autojen pienoismalleja ja muuta alaan kuuluvaa. Asiallista. Joku siis saattaa ymmärtää hypetyksen myös miniatyyrikokoisesta kattokruunusta ;)