Still alive. (ainakin toistaiseksi)

Elossa ollaan parin viikon hiljaiselosta huolimatta. Uusi työpaikka tuntuu jo ihan kotoisalta, tyyppien kanssa tullaan hyvin toimeen ja systeemit alkaa sujua jo melkein rutiinilla :)

Viime viikko oli varsin hektinen, koska erään korkeamman päättävän elimen (onpas muuten hyvä sanaleikki ja kuvaus miespuoliselle työkaverille) ollessa talvilomalla pistettiin muiden kanssa koko myymälätilan sisustus ihan uusiksi. Hienolta näyttää, muutama hikipisara ja ärräpää tuli vuodatettua, mutta useammat olivat ne spontaanit naurunrepeilyt ynnä vatsa kippurassa hihitykset, kun yhdessä siirreltiin hyllyjä, verhoiltiin pöytiä ja hajoiltiin (tai siis minä hajoilin) tyypillisiä miesmäisiä virityksiä.

Mistä huomaa miehekkään alan? Siitä, että saa positiivista palautetta muunmuassa pitkistä kynsistä (kätevät kun avaa kiinnitysteippejä laatikoista) ja siitä että availtuaan tarpeeksi laatikoita ja tilsittyään kyntensä, menee viilaamaan kynsiä takaisin muotoonsa Leathermanilla. Äärest naisellista - ja kätevää.

Ymmärtänette siis, miksi käsityörintamalla on ollut hiljaista. Olen parhaani mukaan muodostanut itselleni paikkaa tuolla mieslaumassa, ja jopa ehkä ja kenties tainnut jo ainakin osittain onnistua siinä. Parhainta.

Paremmin ihmisiin tutustuttuani, olen löytänyt tuoltakin omanlaisiaan käsityöihmisiä. Vai mitä sanotte, eikös pienoismallien rakentelu ole hyvinkin käsitöitä? Tuolla siis ainakin kaksi ihmistä rakentaa ihan vakavissa mielin autojen pienoismalleja ja muuta alaan kuuluvaa. Asiallista. Joku siis saattaa ymmärtää hypetyksen myös miniatyyrikokoisesta kattokruunusta ;)

Entäs jos... ?

Mä en oikein tiedä mitä tuolla uuden työpaikan ilmanvaihdossa on, mutta juttu ainakin on hulvatonta. Tänään oli pahuksen kylmä päivä, pakkasta mittarissa parikymmentä ja weather.com kertoi feels like- lukemaksi -28. Brr! No kuitenkin. Huoltokaveri tuli jostain asennuskeikalta ja hajoili, että ei enää ikinä hanki autoa jossa on nahkapenkit. Oli istunut muutaman tunnin autossa ja olivat kuulemma olleet varsin viileät.

(toim. huom.: olemme jo aiemminkin puhuneet neulomisesta)

Totesin sitten ääneen, että josko neuloisin hänelle penkinpäälliset autoon, auttaisko ne mitään. Viime viikolla oli puhetta kännykkäkaulanauhan virkkaamisesta. Koskakohan mulle kannetaan pussillinen lankaa ja sanotaan että pistäs kilkuttaen. Saapa nähdä.

(paljonkohan tuommoisiin päällisiin pitäisi muuten varata lankaa?)

Varjohamsteri?

En liittyny lankahamstereihin vaikka mieli teki, koska tiesin että mun tuurilla olisin just silloin löytäny jotain maailman ihaninta jota olisi ollu pakko hankkia juuri silloin. Päätinkin siis harrastaa ihan keskenäni varjohamsterismia ;) joka ei siis kiellä uusien lankojen ostamista, mutta suosii vanhojen vähentämistä tavalla tai toisella.

Lahjoitin siis erään nettipalstan kautta juuri reilu 4 kg lankoja pois. Kassissa oli lähinnä sellaisia vanhoja lankoja, joista ei hyvän marinoinninkaan jälkeen tunnu kehittyvän yhtään mitään. Ajattelin siis, että ne on parempi vapauttaa uuteen kotiin, jossa ne toivon mukaan kehittyvät joksikin, vaikkapa Vaaka-tilkuiksi.

Hirmuinen sisustusinto on taas pinnassa. Ikeasta tuli hankittua uusi hyllysysteemi kylppäriin ja pieni säilytysarkku/penkki tuohon yläaulaan, ne ovat äärimmäisen kätevät. Hirveä kutina olisi työstää kaikkea uutta ja kivaa tänne, kun vain saisi taas mieleensä että mitä. Vaatehuone alkaa olla jo sellaisessa kuosissa, että sen voi kohta vetää yli jääkaapin ovessa olevasta to do- listasta. (mulla on siis jääkaapin ovessa lista, johon kumpikin voi kirjoittaa kodissa ilmeneviä epäkohtia ja sitä mukaa, kun niille on tehty jotain, ne vedetään listalta yli. Kätevää uudessa kodissa :))

Voihan Rotta. (korvat, viikset ja häntä)

Meillä on kaks Rottapoikaa hoidossa <3 Niillä on maailman suloisimmat mikkihiiri-korvat ja isot kidat. Sympaattisia ötököitä.

Oltiin keskiviikkona Helsingissä. Matkassa olivat mun ja miehen lisäksi anoppi ja miehen mamma. Käytiin jokseenkin kaikki keskustassa kävelymatkan säteellä olevat käsityö- ja askartelukaupat läpi, ja jotain kivaa tarttui matkaankin. Menitasta kerä luumunväristä Alpacaa, kerä raidallista Regian sukkalankaa (josko tästä saisi itselleen vaikka sniikkerit) ja sitten kaks kerää pätkävärjättyä Recordia.

Sinellin reissu jäi tällä kertaa tuloksettomaksi, mutta HobbyPoint sai meikäläisen häkeltymään, jäin ihan sanattomaksi ja keräsin pussillisen tavaraa ihan ihastuksesta mykkänä. Tyhjiä muovikuplia, helmiä ja muuta pikkuista sälää. Menomatkalla poikettiin myös Kasvihuoneilmiössä, josta matkaan tarttui ensimmäinen kaluste nukkekotiin (joka btw edelleen on muuttoevakossa anopilla)

Takaisinpäin tullessa piti poiketa myös Ikeassa - tämä reissu ei sitten enää mennytkään ihan niin hyvin kuin olisi voinut. Olimme parkkipaikalla kävelemässä porukalla kohti Ikean ovia, kun ihan vahingossa yksi auto peruutti mamman nurin ja hän loukkasi jalkansa. Onneksi ratissa oli hyvinkin asiallinen henkilö, ja asiat saatiin selvitettyä hänen kanssaan. Tätä kautta muuten vielä kirjallinen kiitos Ikeaan asiansa hyvin osaavalle ja asialliselle henkilökunnalle. Kävinkin siellä vielä erikseen kiittämässä päivystäjää/vastaavaa ihan kädestä pitäen hyvästä avusta ja palvelusta.

Mamma vietiin ambulanssilla Jorviin (onkohan Ikea ihan tarkoituksella rakennettu reilun kilometrin päähän sairaalasta?) ja siellä hän sai tukevan paketin nilkkaansa röntgenin ja lääkärin tutkimuksen jälkeen. Nilkassa ei onneksi ollut murtumaa, mutta aika paha revähdys. Onneksi mamma pääsee jo kulkemaan ilman keppejä. Kivuliashan tuo on mutta paranee toivottavasti pian.

Olen ollut laiskimus enkä ole tehnyt minkään sortin käsitöitä hetkeen. Vietin ansaitun kolmen päivän talviloman työpaikkojen vaihdon välillä ja olen nyt ollut kolme päivää uudessa työssä - ja viihdyn mainiosti. Työkaverit ovat kivoja ja pikkuhiljaa olen jo jotain sisäistänytkin :) Ihanaa huomata, että ne hiukan unohduksiin painuneet tiedot alkavat jo palata mieleen.

Tänään vietetään miehen kanssa ihan rauhallinen koti-ilta, katsotaan leffaa ja varmaan siinä samalla tulee sitten jotain taas kilkutettuakin, kun pahin uuden työn aloitus-stressi on mennyt jo ohi.