Pölyn laskeuduttua.

Phuh huh.
Nyt tämä muutto alkaa olla jo ihan ohi, eilen palautimme vanhan kodin avaimet ja tämä on nyt sitten ihan oikeasti, virallisesti meidän Koti. Kummasti täällä on vielä pahvilaatikoita kaapeissa piilossa ja tavarat sikinsokin, mutta kyllä se tästä ajallaan lutviutuu. Äsken etsin tiliavaimiani siinä onnistumatta, ehkäpä ne jossain vaiheessa kävelevät vastaan :)

Olen niin onnellinen. Muutto sujui hyvin, ainoastaan yksi lasi on tähän mennessä julistettu hajonneeksi, ja mitään ei ainakaan toistaiseksi ole pysyvästi kadonnut. Tila on riittänyt mainiosti kaikelle, ja uskon että kun tavarat löytävät vielä paremmin omat paikkansa, niin tilaa tulee vielä lisää.

Pari kauempana asuvaa sukulaista kävi eilen piipahtamassa kun muutoinkin täällä suunnalla liikkuivat, ja olohuoneen pöydällä kököttävä Fifi sai aikaan ihastusta. Muuta en olekaan tässä ehtinyt viime päivinä tehdä, illalla sohvalla istuskellessa aina muutama rivi sitä niin kokee saavansa edes jotain aikaan :)

Ostin verhokankaat tänne työhuoneeseen. Pitäisi kaivaa ompelukone tuolta kaapista (kyllä, tiedän jopa missä se on, samoin tiedän missä muut ompelutarvikkeet ovat!) ja hurauttaa kanttaukset. Mies oli kyllä mun värivalinnoista vähän epämieltä, mutta uskon, että kun verhot ovat paikallaan, niin jo muuttuu ääni kellossa. Sitä paitsi, ainahan voin vedota siihen, että mies oli jo kantamassa pilkulleen samoissa väreissä oleviä kankaita kassalle yhdessä kangaskaupassa, kun kävimme vain pällistelemässä.

Sitten voisikin piipahtaa pikaisella aamureippailulla postilaatikolla, josko postipoika olisi jo tuonut IhanItsen huivivaihdon huivin <3