Hi-taas-ti mutta varmasti.

Otsikon mukaisesti siis etenee tuo Fifi. Kristel kirjoitti aiemmin kerrassaan oivallisesti noista ikuisuuksiksi venyvistä projekteista, mutta silti, vaikka kerrokset etenevät välillä tuskallisen hitaasti, uskon että tuosta huivista tulee kuitenkin huivi kohtalaisen pian :) Toinen lankakerä lähenee loppuaan ja huivin alakulma alkaa jo tavoitella vyötäröä. Ehkä saan tuosta kunnollisen kokoisen hartiahuivin sen kolmannen kerän (ja tomeran pingotuksen!) avulla. Seuraava murhe sitten onkin, että missä vaiheessa pitää lopettaa kuvion neulominen ja siirtyä niihin viimeisiin ainaoikein neulottuihin kerroksiin, että lankaa riittäisi vielä päättelyynkin. Ja millä ilveellä mä saan tuohon tarpeeksi löyhän päättelyreunan?

Noh, se tuosta. Kuvameemin tuloksia joudutte odottelemaan vielä hetkon, sillä odottelen vielä hiukan jotain kuvattavaa :) Antakaas siis tulla niitä ideoita!

Sain kiintoisan puhelun tänään. Ensi viikolla menen pällistelemään ja esittelemään itseni mahdollisille uusille työkavereille (okei, puhelun sisällöstä voisi päätellä jo sen, että tuo mahdollisesti- sana on turha, mutta en millään haluaisi hypettää ennenkuin on nimet paperissa!)

Mitään uutta neuletta en ole aloittanut. En ole nimittäin keksinyt mitä tekisin :D Lankaa on enempi kuin laki sallii mutta silti on jonkinlainen ideoitten puutos. Enempikin kaipaisin ideoita ja näkemyksiä niille pienille jutuille, jotka tekevät viimeisen silauksen kodille. Miehen on pitänyt jo monena päivänä käydä ostamassa näille seinille soveliaita kiinnitystouhuja, mutta saapa nähdä saadaanko me tämän vuoden puolella ollenkaan tauluja seinille ;)

Kaupasta löytyi tänään ihania pinkkejä lasipulloja alakerran pikkuvessaan. Nekin pääsevät paikalleen heti, kun saadaan hyllyt seinälle - joka ei siis onnistu ilman niitä gyprocille sopivia kiinnikkeitä. Jestas mikä oravanpyörä. Ehkäpä otan miestä korvasta kiinni lauantaina ja raahaan sen kävelylenkille tuohon puolen kilsan päässä olevaan K-rautaan. Josko sitten olisi sen jälkeen jotain muutakin katseltavaa kuin valkoiset seinät. Tosin eihän niissäkään mitään vikaa ole. (joo, mun ironia on taas jossain teillä tietymättömillä ;))