Pölyn laskeuduttua.

Phuh huh.
Nyt tämä muutto alkaa olla jo ihan ohi, eilen palautimme vanhan kodin avaimet ja tämä on nyt sitten ihan oikeasti, virallisesti meidän Koti. Kummasti täällä on vielä pahvilaatikoita kaapeissa piilossa ja tavarat sikinsokin, mutta kyllä se tästä ajallaan lutviutuu. Äsken etsin tiliavaimiani siinä onnistumatta, ehkäpä ne jossain vaiheessa kävelevät vastaan :)

Olen niin onnellinen. Muutto sujui hyvin, ainoastaan yksi lasi on tähän mennessä julistettu hajonneeksi, ja mitään ei ainakaan toistaiseksi ole pysyvästi kadonnut. Tila on riittänyt mainiosti kaikelle, ja uskon että kun tavarat löytävät vielä paremmin omat paikkansa, niin tilaa tulee vielä lisää.

Pari kauempana asuvaa sukulaista kävi eilen piipahtamassa kun muutoinkin täällä suunnalla liikkuivat, ja olohuoneen pöydällä kököttävä Fifi sai aikaan ihastusta. Muuta en olekaan tässä ehtinyt viime päivinä tehdä, illalla sohvalla istuskellessa aina muutama rivi sitä niin kokee saavansa edes jotain aikaan :)

Ostin verhokankaat tänne työhuoneeseen. Pitäisi kaivaa ompelukone tuolta kaapista (kyllä, tiedän jopa missä se on, samoin tiedän missä muut ompelutarvikkeet ovat!) ja hurauttaa kanttaukset. Mies oli kyllä mun värivalinnoista vähän epämieltä, mutta uskon, että kun verhot ovat paikallaan, niin jo muuttuu ääni kellossa. Sitä paitsi, ainahan voin vedota siihen, että mies oli jo kantamassa pilkulleen samoissa väreissä oleviä kankaita kassalle yhdessä kangaskaupassa, kun kävimme vain pällistelemässä.

Sitten voisikin piipahtaa pikaisella aamureippailulla postilaatikolla, josko postipoika olisi jo tuonut IhanItsen huivivaihdon huivin <3

Uudessa kodossa.

Täällä ollaan.
Jo kolme yötä takana uudessa kodissa, ja tää paikka tuntui jo lauantaina (muuttopäivä) omalta. Nyt tavaratkin ovat alkaneet löytää oman paikkansa, netti toimii, huonekalut ovat kasassa ja sauna on koeajettu. Kaikki näyttää mainiolta.

Eilen piti jo kaivaa Fifi esille käsityökorista, kun mies kasasi omaa konettaan täällä työhuoneessa. Miehen koneelta itse asiassa kirjoittelen nytkin, sopivan mittainen verkkokaapeli oman koneen kytkemiseksi ei ole vielä kävellyt vastaan :)

Ostin tänne työhuoneeseen verhokankaatkin, ne pitäisi ommella ja ripustaa. Se ei onneksi ole tällä hetkellä se ihan kaikkein akuutein homma. Vanha kämppä pitäisi vielä käydä siivoamassa, siinä ei onneksi mene kamalasti aikaa.

Väljempää? (tai sitten ei)

Tavarat siirtyvät kovaa vauhtia laatikoihin ja täällä alkaa jo sittenkin näyttää siltä, että ehkä tästä muutosta tulee sittenkin jotain. Huomiselle tuli lisää pakkausaikaa, kun haastattelu siirtyi perjantaille. Hieman tuo sotki suunnitelmia, mutta eiköhän tässä saada asiat selkiytymään.

Kasasin äsken viimeisen paketin SNY:lleni. Hieman haikea olo, tämä on ollut tosi kivaa. Toivottavasti joku jaksaa lähteä jossain vaiheessa pyörittämään uutta kierrosta, mä olen ainakin innolla mukana.

Netti katkennee huomenna, joten saapa sitten nähdä koska pääsen kertomaan uusia kuulumisia. Kiitos teille tsempityksistä muuton ja tuon työtouhun kanssa :)

Huivimörrikkä.

Piti tulla vielä kiiruusti ennen netin katkeamista blogaamaan tuosta anopin synttärilahjahuivista, josta tuli ihana, lämmin, pörröinen ja ihana. Anoppi tykästyi tuohon ihan täysillä. Ja kukapa ei:

Lankana siis Novitan Amor, 1½ kerää, 20 silmukkaa ainaoikeaa ja 6mm puikko. Kampasin vielä lopuksi pörröt ojennukseen harvalla kammalla - projekti jota mies katsoi enemmän ihmeissään kuin ehkä mitään mun käsityötouhua ikinä :D

Kävin tuossa työhaastattelun ohella samalla reissulla paikallisessa käsityökaupassa ja mukaan tarttui tällä kertaa kaikkea muuta paitsi lankaa: nippu kanavatyöpohjia (halpoja, poistotarjouksesta!), pitkiä bambupuikkoja, kaksi Loopaa (iso ja pieni), pitsi- ja koristenauhoja nukkekotiprojektiin sekä poistotarjouksesta ristipistomallikirjoja.

Tällä viikolla lähetän myös viimeisen pakettini omalle SNY:lleni. Tuohon pakettiin vaan tuntuu löytyvän koko ajan lisää kaikkea, mikä tuntuisi kivalta laittaa mukaan. Noh, haitanneeko tuo.

Ja siitä työhaastattelusta muuten: ylihuomenna on kakkoskierros, uusi haastattelu samaan mestaan. Hyvältä siis vaikuttaa.

Netti katkennee huomenna. Täällä eletään kamalassa pahvilaatikkomylläkässä, parin päivän päästä päästään kantamaan tavaraa jo uuteen kotoon. Nyt ei enää millään jaksaisi odottaa :)

Koetan päästä välillä kirjoittamaan kuulumisia, jos tuossa netin siirtymisessä nyt menee pidempään mitä olisi toivottavaa :P

Näperryksiä ja ylläreitä :)

Ensimmäiset viisi ihmistä, jotka ilmoittautuvat kommentoimalla tähän viestiin, saavat minulta jotain itse tehtyä. Jotain kivaa, mitä odottaa tulevaksi postissa. Odottamaan voikin joutua jonkun aikaa, joskus ei vaan millään ehdi tehdä kaikkea haluamaansa. Huomaathan, että tätä varten tarvitsen myös postiosoitteesi.

Juttuun on tietysti pienoinen koira haudattuna. Nimittäin jos ilmoittaudut, täytyy sinunkin laittaa tämä sama teksti blogiisi ja antaa hyvän kiertää.

Kas niin. Sitten vaan hihkumaan.

Anna pahalle pikkusormi...

...niin se vie koko käden.

Kirpputorilta löytyi Lundby- nukkekoti halvalla ja pitihän se ostaa, kun olen jo niin kauan moista himoinnut itselleni rempattavaksi ja sisustettavaksi. Aika huonokuntoinen tuo yksilö oli, mutta sitä paremmalla syyllä sen kehtaa riipiä osiin ja laittaa ihan alusta saakka kuntoon.

Anopin synttärihuivin lankavyötteessä sanotaan, että yhdestä kerästä tekee huivin, mutta aika nysäksi ainakin tuo yksilö jäisi vain yhdellä kerällä! Pitää siis ostaa toinen kerä ja kilkuttaa huivista pidempi, aikaa on onneksi vielä ruhtinaalliset neljä päivää :D

Kaveri tykkäsi verkkohuivisynttärilahjastaan, oli kuulemma juuri sellainen kuin mitä hän toivoikin :) Olen loistava ;)

Suklaaruutuja.

Kaverin synttärilahja valmistui hyvissä ajoin :)


Lankana Sandnesgarn Sisu yksinkertaisena, virkkuukoukku 3,5mm. Aloitusketjussa 350 silmukkaa, kjs-kaaressa 7s ja aloitusketjussa yhdistetty joka viidenteen silmukkaan. Siitä voi joku matikkanero laskea, että montako kaarta työssä on ;) Huivi on siis tehty leveästä päästä alkaen.

Lankaa kului rahtusen vajaa 3 kerää, siis reilu yksi kerä jäljellä. Siitä voisi kehitellä vielä jotain kivaa tuon kaveriksi, vaikka joulua ajatellen.
Huivin koko on aikamoinen, mittaa en tähän hätään löytänyt mutta pitkän sivun pituus on aika tarkkaan meikäläisen käsivärsien kärkiväli (ja se ei ole mikään kauhean lyhyt matka ;))

Tällä hetkellä työn alla on anopin synttärihuivi, se on onneksi nopeatekoinen paksuilla puikoilla.
Muuttopuuhatkin etenevät. Kaksi viikkoa niin saadaan avaimet, sitten pääsee jumppaamaan noiden lootien kanssa. Fiilis on hyvä vaikka on tässä sietämistä näiden pahvilaatikkopinojen kanssa.

Uudessa kodissa pääsee sitten onneksi kuvaamaan noita valmiita töitä ulkona kunnon valossa. Tässä nykyisessä kodissa ei ole mitään sellaista järkevää tuolla pihalla, minkä kanssa noita kuvaisi.

Tätäkö se mun uneni tiesi?

Kyselin männäviikolla irkissä #neulonta -kanavalla unientulkinnasta ja muutosta tms povailtiin. Noh. Äsken soi puhelin ja tuli kutsu työhaastatteluun.

MÄÄ EN KESTÄ !

(joo, jännittää nyt jo. Tuonne mä haluan.)

Pidättekö peukkuja? :)