Ompelukoneen ja Hattulaisen tahtojen taisto.

Kirjoittelin jokin aika sitten ompelukoneen takkuamisesta ja ohjeidenne mukaisesti vaihdoin neulan. Noh, vanha neula olikin hyvin kiero, mutta edelleenkään tuo ei suostu ompelemaan. Olen kokeillut erilaisilla langankireyden säädöillä, eri piston pituuksilla, eri materiaaleilla, melkein kaikella mitä mieleeni tulee, ja silti. Kone tekee siis kankaan alle sylttyä langasta, kahden piston jälkeen langat ovat kankaan alapuolella sellaisella syttyrällä, että ilman saksia niistä ei selviä. Mikäköhän kumma tuossa nyt on?

Mulla on tuossa kerrassaan herkullinen verhokangas odottamassa, mutta paha sille on nyt tehdä yhtään mitään, kun tuo kone on tuommoinen.

Jotain positiivistakin sentään. Työhuoneemme pohjaratkaisusta johtuen jouduille hajauttamaan pöytämme. Aiemmin meillä oli siis Ikean Galant- sarjasta kasattu yli 3 metriä pitkä yhteinen työpöytä, mutta tämä nykyinen pohjaratkaisu tosiaan pakotti meidät eriyttämään pöydät kummallekin omiksi kokonaisuuksiksi. Ja se tässä onkin se positiivinen juttu.
Sain hilattua omaa pöytääni muutaman sentin matalammalle (kiitos säädettävien jalkojen!) ja nyt pystyn käyttämään ompelukonetta tässä. Enää ei tarvitse raahautua keittiöön tai olohuoneeseen pystyäkseen omepelemaan, ja saan pidettyä kaikki ompelutarvikkeetkin täällä yläkerrassa. Kerrassaan loistokasta. Nyt siis vielä kun kapine suostuisi toimimaan. Noh, suurimpaan tekemisen vimmaan voi aina nykertää Fifiä, eilenkin se edistyi taas yhdellä kokonaisella ruuturivillä. Kyllä siitä vielä huivi tulee :)