Edelleen elossa.

... mutta kaikenlaisten kommellusten jälkeen.

Pari päivää viime postaukseni jälkeen tuli ikäviä uutisia ja kaikki meni taas ihan katolleen, sain töistä irtisanomisilmoituksen ja sen jälkeen meni hetki jos toinenkin ihan vaan ihmetellessä. Sain pienen määräaikaisen kesäapupätkän edellisestä työpaikasta, sitä on vielä viikko jäljellä. Työhakemuksia tässä on kirjoiteltu ja tutkittu erilaisia mahdollisuuksia, mietitty taas että mitä sitä haluaakaan tehdä.

Kavereiden kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa. Kiitos teille olemassaolostanne, olette auttaneet suunnattomasti sillä että olette kuunnelleet, jutelleet, juoneet litroittain kahvia kanssani ja taas jutelleet ja kuunnelleet lisää. Kiitos.

Ja mitä kuuluu harrastepuolelle? Menin ja hurahdin taas ihan uuteen juttuun, tämä valmistui tänään ja meneepä hyvinkin Project Spectrumin väreihin.

Eli menin sotkeentumaan pienoismalleihin, tässä ensimmäinen aikaansaannokseni. Vuoden '67 Chevelle, mittakaava 1:24. Auto itsessään on valmis jo mutta tämä saa vielä kuskin, ja kuski tarvitsee vielä oheismateriaalejakin. Seuraavaksi työn alle askarreltavaksi päätyy pieni viikate - arvaattekin varmaan siitä kuka herra tätä autoa ajelee... ;)

Elämä!

Täällä ollaan, pari viikkoa takana eloa uudessa kodissa ihan oman elämänsä keskipisteenä. Jotain pieniä asioita multa täältä vielä puuttuu (kuten keittiön pöytä, makuuhuoneen lamppu tai jotain muuta yhtä epäolennaista) mutta mulla on täällä oma elämä ja se on tärkeintä, pääasia.

Nettikin toimii, tosin se on sitten taas toinen juttu kuinka pysyvä ratkaisu se on, ei ole nimittäin tuo systeemi nyt ihan niin kuin sen pitäisi olla :D Saapa nähdä mihin sekin tästä vielä muuttuu. Ehkäpä mä saan taas nuo harrasteetkin sujumaan, kun on tilaa ja aikaa. Nyt olen uhrannut ulkoilmalle hyvinkin paljon vapaa-ajastani, tutkinut lähiseutuja ja tutustunut taas itseeni.

Elämä hymyilee :)

Talon poikanen.

Olen tässä viime viikkoina alkanut pureskella tuota jonkin aikaa sitten ostamaani Lundby- nukkekodin raatoa. En mielelläni kutsu tuota vielä tässä vaiheessa nimellä nukkekoti, vaan ennemminkin pienoistaloprojekti. Lisäsin tuonne sivupalkkiin linkin kuvagalleriaan, joka päivittyy sitä mukaa kun talolle jotain tapahtuu.

Talo menee siis ihan viimeistä piirtoa myöten uusiksi, ainut säilytettävä osa ovat seinät ja muut vastaavat suuremmat osat :D Tuosta on tarkoitus rakentaa se goottilinna, jollaisesta olen aina nähnyt niitä saavuttamattomia päiväunia :) Saapa nähdä millaisella aikataululla tuosta saadaan esittelykelpoinen yksilö - nyt tuo ei ole muuta kuin pino repaleisen näköisiä levynpaloja.

Nyt niitä kuulumisia.

Nyt, kun asiat alkavat olla jo ihan paperillakin varmoja, niin uskallan avata suuni täälläkin. Eli lähestulkoon yhdeksän ja puolen vuoden kausi elämästä päättyy ja elämä muuttuu kummankin osapuolen osalta hyvinkin radikaalisti. Mies ja minä päätimme jatkaa elämäämme erillämme, kuitenkin ystävinä ja toivonmukaan vielä pitkään hyvissä väleissä.

Naimisissa emme olleet, kihloissa vasta, ja mitään sen suurempia yhteisiä hankintoja (koti tms) meillä ei ollut, joten noiden osalta kohtalaisen simppeli projekti, mutta tunnetasolla tietysti aina jotain muuta. Yhteisellä päätöksellä tähän päädyimme, fiksumpaa tehdä tämä nyt kun voi vielä erota hyvissä väleissä eikä tartte polttaa siltoja takanaan.

Mulla on siis edessä muutto uuteen kotiin, joka kulminoituu tosiasiaksi tässä viikon sisään. Nettipimentoon joudun taas vähäksi aikaa, töistä koitan käydä välillä päivittämässä vähän kuulumisia.

Pahimmat murheen hetket ovat jo menneet ainakin toistaiseksi ohi ja nyt olen lähinnä innoissani uuden elämän aloittamisesta ja kaikesta, mitä se tuo mukanaan. Uusi koti on lyhyemmän matkan päässä töistä, hyväkuntoinen asunto uudehkossa talossa, ja mikä mainiointa - saan sisustaa siellä ihan just niinkuin itse tykkään ;)

Eli tällä hetkellä elämä hymyilee taas. Jostain olen saanut pikku flunssan mutta sekin lienee taas jotain stressireaktiota ja uskon senkin tokenevan jahka tämä takatalvi taas muuttuu auringonpaisteeksi ja lämpöisemmäksi ilmaksi.

Hyvillä mielin siis täällä katsellaan elämää eteenpäin.

Kohti parempaa.

Asiat alkavat pikkuhiljaa selvitä täällä. Suuria muutoksia tulee tapahtumaan ja kaikki vanha totuttu muuttuu ihan uudenlaiseksi. Elämä alkaa taas selkeytyä ja hakea uutta uomaa virratakseen täydellä voimalla.

Vielä ei ole ajankohtaista paljastaa ihan kaikkea, mutta suuria uutisia on ilmassa. Nyt katselen taas jo kangaspinoja, ompelukonetta ja askartelutarvikkeita ihan uusin silmin.

Mua pyydettiin piirtämään logo yhteen harrastusprojektiin. Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi piirustellut yhtään mitään, joten tuntui taas hieman vieraalle ottaa tussit käteen, varsinkin kun piti piirtää toiselle. Hahmottelin jokusen ajatuksen paperille, annoin välillä viivojen ajautua jonnekin ihan muuallekin kuin mitä tarkoitus oli ja sainkin jotain kohtuullista aikaiseksi. Esittelin aikaansaannoksiani kaverille, ja hän sanoi pitävänsä eniten juurikin siitä hahmotelmasta, josta pidän eniten itsekin. Mainiota. Tästä on hyvä jatkaa.

Aurinko paistaa ja mulla on joku ihmeellinen flunssa. Silmät vuotavat ja ovat kirkkaanpunaiset, nenä vuotaa ja nyt tuntuu keuhkoissakin jo rohinaa - voiko tämä olla siitepölyallergiaa taas vaiko ihan jokin perus lenssu? Paranemaan päin tämä kuitenkin alkanee jo olla.

Eli elämä alkaa taas näyttää valoisammalta, lisääntyvän valon myötä uskon aktiviteetin täälläkin lisääntyvän :)

Elämä heittelee.

Täällä eletään tällä hetkellä hieman vaikeaa aikaa, joten käsityöt ja askartelut on jääny unholaan vähäksi aikaa. Nukkekodin sain raahattua anoppilasta tänne, tuolla se odottaa että joku kääntäisi sen atomeiksi ja laittaisi uusiksi. Nyt ei vaan jaksa.

Nyt oli pakkoveto vaihtaa uuteen Bloggeriinkin, saapa nähdä kuinka tässä käy.

Anteeksi lyhytsanaisuuteni, koetan saada tällä hetkellä vain elämäni järjestykseen.

Still alive. (ainakin toistaiseksi)

Elossa ollaan parin viikon hiljaiselosta huolimatta. Uusi työpaikka tuntuu jo ihan kotoisalta, tyyppien kanssa tullaan hyvin toimeen ja systeemit alkaa sujua jo melkein rutiinilla :)

Viime viikko oli varsin hektinen, koska erään korkeamman päättävän elimen (onpas muuten hyvä sanaleikki ja kuvaus miespuoliselle työkaverille) ollessa talvilomalla pistettiin muiden kanssa koko myymälätilan sisustus ihan uusiksi. Hienolta näyttää, muutama hikipisara ja ärräpää tuli vuodatettua, mutta useammat olivat ne spontaanit naurunrepeilyt ynnä vatsa kippurassa hihitykset, kun yhdessä siirreltiin hyllyjä, verhoiltiin pöytiä ja hajoiltiin (tai siis minä hajoilin) tyypillisiä miesmäisiä virityksiä.

Mistä huomaa miehekkään alan? Siitä, että saa positiivista palautetta muunmuassa pitkistä kynsistä (kätevät kun avaa kiinnitysteippejä laatikoista) ja siitä että availtuaan tarpeeksi laatikoita ja tilsittyään kyntensä, menee viilaamaan kynsiä takaisin muotoonsa Leathermanilla. Äärest naisellista - ja kätevää.

Ymmärtänette siis, miksi käsityörintamalla on ollut hiljaista. Olen parhaani mukaan muodostanut itselleni paikkaa tuolla mieslaumassa, ja jopa ehkä ja kenties tainnut jo ainakin osittain onnistua siinä. Parhainta.

Paremmin ihmisiin tutustuttuani, olen löytänyt tuoltakin omanlaisiaan käsityöihmisiä. Vai mitä sanotte, eikös pienoismallien rakentelu ole hyvinkin käsitöitä? Tuolla siis ainakin kaksi ihmistä rakentaa ihan vakavissa mielin autojen pienoismalleja ja muuta alaan kuuluvaa. Asiallista. Joku siis saattaa ymmärtää hypetyksen myös miniatyyrikokoisesta kattokruunusta ;)