Fifin addiktoiva vaikutus.
Tässä kaiken leipomisen ja vieraiden kestitsemisen ohella olen käyttänyt vapaa-aikani vihdoin puikkojen ja langan parissa.
Fifi on edistynyt roimasti vain pienellä vaivannäöllä, ja koukuttaa hetki hetkeltä enemmän. Olen äärimmäisen yllättynyt, kuinka nopeasti tuo vielä tässä vaiheessa etenee, ja etenemistä jaksaa seurata innolla ruutu toisensa jälkeen. Tykkään tuosta, miten kuvio muodostuu kuin huomaamatta. Ensin odottaa senhetkisen ruuturivin valmistuvan, ja siinä samalla ohimennen kasvaa uusi ruuturivi, jota pääsee taas hetken kuluttua kaventelemaan! Tuon ohjeen suunnittelijan täytyy olla nero.
Fifi on kuitenkin jäänyt hieman toiselle sijaille miehen ranteenlämmittimien takia, ne on pakko saada valmiiksi mahdollisimman pian. Onnistuin yhdessä vaiheessa innoissani nyppäämään yhden puikonkin pois tuosta työstä, onneksi ei tullut pahempia silmäpakoja. Nuo ovat olleet niin kauan kesken, että ne ovat todellakin tällä hetkellä ihan ykkösenä työlistallani.
Päässä pyörii lisää huiviajatuksia. Sain synttärilahjaksi kerän violettikirjavaa Nallea, se hihkuu haluavansa isoksi verkkohuiviksi. Samalla sain ajatuksen tehdä punamustasta pörrölangasta (en koskaan muista sen nimeä) ja mustasta Nallesta toisen, vähän tukevamman ison verkkohuivin. Virkkuu olisi mukavaa vaihtelua neuleelle.
Ennen useampaa huiviprojektia pitää kuitenkin pidentää työkaverin kummitytön ponchoa. Tein tuon kesällä, ja tyttö on kuulemma jo kasvanut niin, että poncho vaatii 15 cm lisää pituutta! Onneksi kyseessä on muunnelma tuosta perinteisestä verkkoponchosta, joten sitä on helppo jatkaa näin jälkikäteenkin. Saman värjäyserän lankaakin löytyi vielä muutama kerä varastoon, joten pidennyksen voi tehdä tarvittaessa vielä toisenkin kerran.
SNY muisti minua sähköpostikortilla, ja jätti ilmaan leijumaan taas mukavan odotuksen tunteen. Mahtaakohan postiluukku kolista piankin...
Ensi viikolla onkin taas vähemmän työtunteja, joten uskon ehtiväni saamaan aikaan jotain kuvattavaakin. Nyt kuulen taas tuon ranteistimen huutelevan minua sohvalla.. ;)
Fifi on edistynyt roimasti vain pienellä vaivannäöllä, ja koukuttaa hetki hetkeltä enemmän. Olen äärimmäisen yllättynyt, kuinka nopeasti tuo vielä tässä vaiheessa etenee, ja etenemistä jaksaa seurata innolla ruutu toisensa jälkeen. Tykkään tuosta, miten kuvio muodostuu kuin huomaamatta. Ensin odottaa senhetkisen ruuturivin valmistuvan, ja siinä samalla ohimennen kasvaa uusi ruuturivi, jota pääsee taas hetken kuluttua kaventelemaan! Tuon ohjeen suunnittelijan täytyy olla nero.
Fifi on kuitenkin jäänyt hieman toiselle sijaille miehen ranteenlämmittimien takia, ne on pakko saada valmiiksi mahdollisimman pian. Onnistuin yhdessä vaiheessa innoissani nyppäämään yhden puikonkin pois tuosta työstä, onneksi ei tullut pahempia silmäpakoja. Nuo ovat olleet niin kauan kesken, että ne ovat todellakin tällä hetkellä ihan ykkösenä työlistallani.
Päässä pyörii lisää huiviajatuksia. Sain synttärilahjaksi kerän violettikirjavaa Nallea, se hihkuu haluavansa isoksi verkkohuiviksi. Samalla sain ajatuksen tehdä punamustasta pörrölangasta (en koskaan muista sen nimeä) ja mustasta Nallesta toisen, vähän tukevamman ison verkkohuivin. Virkkuu olisi mukavaa vaihtelua neuleelle.
Ennen useampaa huiviprojektia pitää kuitenkin pidentää työkaverin kummitytön ponchoa. Tein tuon kesällä, ja tyttö on kuulemma jo kasvanut niin, että poncho vaatii 15 cm lisää pituutta! Onneksi kyseessä on muunnelma tuosta perinteisestä verkkoponchosta, joten sitä on helppo jatkaa näin jälkikäteenkin. Saman värjäyserän lankaakin löytyi vielä muutama kerä varastoon, joten pidennyksen voi tehdä tarvittaessa vielä toisenkin kerran.
SNY muisti minua sähköpostikortilla, ja jätti ilmaan leijumaan taas mukavan odotuksen tunteen. Mahtaakohan postiluukku kolista piankin...
Ensi viikolla onkin taas vähemmän työtunteja, joten uskon ehtiväni saamaan aikaan jotain kuvattavaakin. Nyt kuulen taas tuon ranteistimen huutelevan minua sohvalla.. ;)
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home