Neljännesvuosisata.

Pitäisiköhän nyt tuntea itsensä vanhaksi?

Tuskin. Ostin itselleni synttärilahjaksi kasan leimasimia ja muutaman värityynyn, ja nyt muistutan lähinnä viisivuotiasta, kun leimaan valkoista aanelosta täyteen erilaisia kuvia erilaisilla väreillä. Eikös ihminen ole nuori niin kauan kuin tuntee itsensä nuoreksi? Mä taidan olla vielä toooosi kauan nuori, kun koen kerrassaan lapsenomaista riemua pienestä vaahtomuovin palasta ja pinkistä värityynystä :)

Lisää riemua koin päivällä, kun havaitsin tehneeni parhaan täytekakkuni ikinä. Sukulaisetkin kehuivat, kaveri sanoi joutuvansa pyörimään autolle kun söi itsensä niin täyteen - liekö hyvä merkki sitten :)

Mies muisti merkkipäivää ihanalla lahjalla. Sain käsintehdyn, uniikin kaulakorun jossa on metallinen vaaleanpunaiseksi maalattu sydän, ripustimena joko nahkanauha tai villahuopainen paksu nauha. Ihana koru <3

Muita lahjuksia oli Leatherman Wave (tätä olen himoinnut ikuisuuden, kiitos äiti ja isä!) ja sininen iso Aaltomalja mummin itsekasvattamilla kukilla täytettynä. Toinenkin kukkavaasi kerrassaan upealla kukalla varutettuna tuli miehen isovanhemmilta - vielä kun tietäisi mikä kukka tuo on ja miten sitä pitää hoitaa. Eiköhän siihenkin selvyys saada, jotenkin. Litteitä lahjuksia saapui myös, kiitollinen olen. Ensimmäinen investointi on uusi sähkövatkain, vanha tipahti eilen leivonnan tuoksinassa vahingossa lattialle ja pitää nyt omituista ääntä. Toisaalta, olihan se jo aiemminkin hieman epäilyttävässä kuosissa, nyt on ainakin hyvä syy ostaa uusi.

Nyt taas neulomaan vaihteeksi, eiköhän tuo leimaaminen riitä tältä erää ;)