Maailma on kaunis.

Kuinka kaunis maailma voikaan olla sadekuuron jälkeen, puoli seitsemältä aamulla, auringon polttaessa usvaa pois tieltään ja nostaessaan maasta ja puista kirpeät huurut, raikkaan tuoksun ja ensimmäisen aavistuksen syksystä? Nämä ovat ne aamut, joita rakastan. Ilma on vielä kesää, mutta kuitenkin maustettu ripauksella tulevasta, lupausta kylmistä viimoista ja raikkaista sateista.

Kyllä, olen siis syksy- ja talvi-ihminen :D

Salainen Neuleystäväni osaa näemmä lukea minua, ainakin eilisessä sähköisessä postikortissasi (kiitos!) osuit juuri oikeaan. Odotan syksyä ja ihania hämyisiä iltoja kahvimukin kanssa. Rivien välistä luen jotain odotettavaa, olenkohan oikeassa... Jännää!

Pengoin eilen käsityökoria kun etsin isoa virkkuukoukkua, ja löysin neuletyön joka on ollut kesken viime keväästä. Se pääsikin nyt sitten työn alle taas, ranteistimet miehelle talveksi pyöräilyyn. Kumman pikkuisilta nuo 2½ mm:n puikot taas tuntuivat, kun on muutoin neulonut tässä kesällä pienimmillään nelosen puikoilla, enimmäkseen kutosilla ja seiskoilla. Onneksi kädet tottuivat äkkiä.


Viikonloppuna leivottiin kaverin kanssa, ja testattiin vihdoin myös ne browniet, joiden reseptin sain Salaiselta Neuleystävältä. Hyvää tuli, vuuan pohjalle ei jäänyt kuin muruja :)

En ollut oikein varma, miten tuota kuuluu käsitellä, joten länttäsin taikinan ihan vain vuokaan ja paistoin sen siinä - maku oli kohdallaan, eikä sillä muodolla varmaan loppujen lopuksi ole niin väliä :)

Ja hiphei, osasin näemmä liittää kuvankin. Pienestä ne ilonaiheet on otettava :)

Sitten pitääkin alkaa taas valmistautua töihinlähtöön ->